tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kuukausikatsaus: 9kk & 10kk

Moikka! Ajattelin kirjoittaa nämä kaksi kuukautta yhdessä, sillä a) kiirettä pukkaa ja b) kirjoitettavaa kehityksestä ei ole niin paljon kuin aikaisemmin. Kuten viimeksikin, voin todeta meidän elämän sujuvan varsin kivasti. Olen ällistyneenä kuunnellut monen äitikaverini puhuvan esiin nousevasta vauvakuumeesta sekä ikävästä sitä omaa pientä vastasyntynyttä kohtaan. Itsellä on vielä täysin tuoreessa muistissa ensimmäiset puoli vuotta, jotka koin todella rankkoina niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tottakai ne olivat myös ihania aikoja, mutta ei mua siihen sirkukseen saisi ihan vielä palaamaa :D

Sitten takaisin nykyhetkeen! Liikkuminen tapahtuu edelleen konttaamalla, mutta tukea vasten seistään jo varsin mallikkaasti. Kävely onnistuu huterasti kävelykärryllä sekä äitin tai iskän käsistä kiinni pitämällä. Pahemmat muksahdukset ja alastulot voi toistaiseksi laskea yhden käden sormilla, josta ehkä voidaan päätellä, että neiti etenee näissä harjoituksissa hitaasti mutta varmasti. Vielä ei koitetakaan tuesta irrottautua.

Nyt taitaa olla ajatuksen juoksussa alkamassa hirveän mielenkiintoinen vaihe, sillä jotkut sanat ovat selvästi alkaneet saada merkityksen. "Maito" ja "mamma" ovat sellaisia taikasanoja, josta alkaa heti suu napsaamaan ja konttaillaan makkariin, jossa siis pääsääntöisesti imetän, sitä "mammaa" hokien. Myös oma napa osataan kysyttäessä osoittaa, samoin pää. Ja hattukin osataan pyynnöstä laittaa päähän, tosin takuita ei ole siitä, onko se siellä oikein päin.

En ole tainnut tänne kirjoitella vauvan huulijänneongelmasta. Olen siis pitkään epäillyt sen olevan kireä, koska muutakaan syytä en ole internetin syövereistä löytänyt sille, että imetys yhä edelleen on kivualiasta. Nyt kun ylähampaat puhkesivat, huomattiin miehen kanssa, että jänne menee hampaiden väliin aiheuttaen raon. Samaan aikaan hampaiden pesusta tuli kamala taistelu. Käytiin sitten yksityisellä lääkärillä napsaisemassa kyseinen jänne poikki. Imetykseen se ei suoranaisesti vaikuttanut, sillä ollaan niin totuttu käyttämään rintakumia, mutta hampaiden pesu hieman helpottui. Lisäksi tytön ylähuuli kasvoi, ennen kun se oli aivan ohut!


Eroahdistus ei ilmene enää niin pahana kuin aikaisemmin. Ehkä nyt harkitsen jättäväni tytön joskus hoitoon, eletään nimittäin aikamoisessa symbioosissa.. Syksyllä hänellä alkaa päiväkoti, joten pakko varmaan treenata erossaoloa edes pienissä määrin ennen sitä. Iskän kanssa kyllä pärjätään, mutta muiden kanssa ei olla vielä kauheasti kokeiltu.

Ruokailua harjoitellaan ahkerasti: syöttäen menee edelleen hyvin ruokaa, mutta itse omin kätösin syöminen on vähän nihkeämpää. Ruokaa vähän maistetaan, sitten sitä aletaan hyvin pian heittelemään ympäriinsä. Samoin käy ruokailuvälineille. Ollaan kuitenkin pyritty maistelemaan koko ajan uusia juttuja. Tähän mennessä yksi varma ruoka on löytynyt, nimittäin perunamuusi ja liha/kana/kasvispullat. Ja raejuusto!

Yöt menee vaihtelevasti, mutta keskimäärin paremmin kuin ennen. Ollaan vihdoin saatu myös pari yhden kerran heräämistä, mikä on kyllä mieletöntä luksusta! Hampaita on tullut kaksi lisää, eli niitä on suussa nyt viisi.. ja taidetaan kovalla vauhdilla tehdä lisää. Päikkäreitä nukutaan vielä kahdet, kestoltaan noin reilun tunnin molemmat.

Kivoja juttuja: kylpeminen, kirjojen selailu, jalkojen rasvaus, koirien katselu lenkillä ja kävelytreenit
Tyhmiä juttuja: liian lähelle tuleva imuri, ruoan odottelu, hoitopöydällä makoilu ja paikaillaan pysyminen