perjantai 2. joulukuuta 2016

Äidin oma aika ja sen puute


Kuukausi sitten kirjoitin, kuinka sain viimein opinnäytetyön tehtyä ja näin ihan superisti lisää aikaa päiviini. Olin innoissani siitä, kuinka ehtisin nyt kirjoitella blogia ja tehdä muutenkin kaikkia omia kivoja juttuja vauvan nukkuessa päiväunia. No, nyt kuukausi tätä opparitonta elämää viettäneenä täytyy kuitenkin todeta, että eipä sitä omaa aikaa tunnu löytyvän sittenkään tarpeeksi..

Meidän beibi nukkuu yleensä yhdet kunnon päikkärit, ja ne alkavat silloin, kun käytän koiraa lenkillä. Vaihtelevasti hän jatkaa uniaan lenkin jälkeen noin 15 minuutista 1,5 tuntiin. Olen viime aikoina yrittänyt parantaa tapojani ruokavalion suhteen ja kokkailla joka päivälle kaksi lämmintä, terveellistä ateriaa. Tästä päikkäriajasta kuluu siis päivästä riippuen vartista tuntiin pelkästään siihen, että syön lounaan. Eli jos päikkärit olisivatkin tosi pitkät eli puolitoista tuntia, jää mulle silti vain 30 min "omaa aikaa". Yleensä oon päätynyt siivoileen kämppää tämän ajan :D

Tää päivä on toisaalta myös yksi virstanpylväs, sillä mies palautti eilen omat viimeiset koulutehtävänsä, joita hän on viime viikot intensiivisesti täällä kotona illat pakertanut. Tämä, ainakin toivottavasti, tarkoittaa sitä, että mulla on illallakin vähän sitä omaa aikaa ja ehdin rauhassa esimerkiksi kokkailla valmiiksi seuraavalle päivällä. Sekä mahdollisesti vähän kirjoittaa tätä blogiakin!

Mutta tiivistettynä meidän kuulumisia sen verran, että vauva-arki rullaa omalla leppoisalla painollaan, ja viihdyn tosi hyvin vauvan kanssa, vaikka tämä teksti nyt saattoi vähän antaa ymmärtää toista. Ollaan oltu pitkiä päiviä ihan kahdestaankin, mutta neiti alkaa olla niin vuorovaikutteinen, ettei tylsyys iske samalla tavalla kuin hänen ollessa ihan pieni. Kauheesti yritän muistaa napsia hänestä kuvia, mutta tää pimeys ja meidän kodin huono valaistus tekee siitä aika vaikeaa. Pakko kuitenkin yrittää, että jää jotain muistoja talteen näiltä ajoilta.. epäilen nimittäin, että itse en paljoa tule muistamaan, sen verran vaikeuksia on jo ihan lähimuistinkin kanssa ollut viime aikoina.. Kirjoittelen erikseen vielä pidempiä kuulumisia ja kerron mun kuntoprojektista, joka on nyt startannut kunnolla!

Ps. ihanaa lukea kuinka monelle, jonka blogia ehdin lueskella raskaana/pian itse synnytettyäni, on myös syntynyt ihania pikku vauvoja   Onnea kaikille teille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti