Mutta mitäs mulle ja vauvalle kuuluu? Itse alan vähitellen olla ihan hyvin palautunut synnytyksestä, jonka myötä arki kotona on hirveästi helpompaa. Aika luksusta on esimerkiksi se, että pystyy näppäilemään läppäriä pöydän ääressä istuen, eikä niska mutkalla sängyssä. Myös se, että pystyy jo lähtemään ulos vähän pidemmille vaunulenkeille, on nostanut omaa mielialaa. Oikeastaan palan jo halusta päästä salillekin, mutta täytyy odottaa ainakin kuun loppuun asti, jolloin on jälkitarkastus.
Vauva on kehittynyt hurjasti jo näinkin pienessä ajassa, ja on jo huomattavan paljon sosiaalisempi kuin muutama viikko sitten. On ollut ihanaa nähdä hänen hymyilevän ja höpöttelevän (omalla tavallaan :D). Enää ei nukuta kuin yhdet tai kahdet kunnon päikkärit edellisen kolmen sijasta. Negatiivisena juttuna nyt on ilmestynyt mahavaivat, jotka lienevät kuitenkin täysin normaali ilmiö tässä 4 viikon paikkeilla. Välillä itku on kyllä niin lohdutonta, että meinaa itselläkin tulla tippa linssiin, kun ei pysty toista auttamaan.. Yöt sujuvat vaihtelevasti: välillä valvotaan juurikin noiden mahakipujen kanssa, välillä taas nukutaan syöttöjä lukuunottamatta koko yö.
Vähän yllättäenkin mulla on meinannut pää välillä hajoilla siihen, että "joudun" kökkimään kotona. Jotenkin ajattelin etukäteen, että ei mulla mitään ongelmaa sen asian kanssa tule olemaan. Oon välillä huomannut olevani kateellinen töihin lähtevälle poikaystävälle sekä kavereille, jotka tänään palailevat koulunpenkille. Fakta kuitenkin on, että omaa syytänihän tämä kotona nysvääminen on: eihän mikään mua sinänsä estä viettämästä vaikka koko päivää kylillä. Jotenkin kuitenkin imettäminen on vieläkin meillä sellaista sähläystä, että en ole uskaltautunut vielä niin pitkäksi aikaa julkiselle paikalle, että siihen olisi tarvetta. Bussillakaan ei olla vielä kuljettu, mutta ajattelin ottaa sen tämän viikon tavoitteeksi! Pienin askelin siis kohti menevämpää ja sosiaalisempaa äitiyttä.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti