keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Meidän vauva-arjen alku

Mietin edellisen tekstin julkaisun jälkeen sitä, että esitinköhän kaiken hirveän negatiivisessa valossa :D Turha sitä on kuitenkin kieltää, rankkaa on ollut. Ehkä kuitenkin haluan korostaa tähän alkuun sitä, että rankkuudesta huolimatta tämä alkutaipale vauvan kanssa on ollut ainutlaatuisen ihanakin. Tuntuu oudolta itkeä onnesta niin usein sekä huomata, miten kovaa voi rakastaa jotakuta, joka vasta tupsahti elämään mukaan.


Alkuun meillä kävi paljon vieraita, mutta nyt tilanne on luonnollisesti rauhottunut. Mun päivät kuluu suurimmaksi osaksi sängyssä maaten, sillä imettää tosiaan pitää usein ja sohvalla istuminen on vielä aika no-no-juttuja. Hassua ajatella, miten rennolta kuulostaa tällainen päivät sängyssä-meininki, mutta itse siitä ei ikävä kyllä osaa nauttia. Haluaisin jo touhuta pikkuisen kanssa kaikkea! 

Yöt ovat menneet ihan hyvin. Vielä mitään kunnon rytmiä neidillä ei ole, mutta iltaunille painutaan yleensä klo 21-23. Nukahtaminen tapahtuu viereen tissille, josta sitten yritän vaihtelevin tuloksin siirtää vauvan varovasti omaan sänkyynsä. Tutti on meillä ollut apuna nukahtamisessa, sillä jos suussa ei ole tissi, on siellä aina oma sormi tai hiha. Ajateltiin, että tutista on sitten aikanaan helpompi vierottautua kun siitä omasta kädestä. Vauva herää keskimäärin 4 kertaa yössä syömään, ja yöunet kestää näiden syöttöjen kanssa reilut 12h. Kyllä siinä onneksi äitikin ehtii toistaiseksi ihan hyvin nukkua :)

Päiväunet nukutaan vaunuissa ainakin kolmeen otteeseen, ja ne saattaa helposti kestää sen parikin tuntia, varsinkin jos käydään ulkona. Siellä vauva onneksi on toistaiseksi nukkunut kuin tukki joka kerta. Kaupoilla ollaan käyty kolmesti, ja ne reissut on sujuneet yllättävän hyvin. Viimeisimmällä kerralla tosin alkoi huuto kauppajonolle suunnatessa ja se huuto jatkuikin aina kotipihaan saakka.. 

Omat lisähaasteensa tähän uuteen elämänvaiheeseen meillä tuo koiranpentu sekä miehen kolmivuorotyö. Lisäksi jossain ajatusten taka-alalla mua stressaa koko ajan keskeneräinen opinnäytetyö, jonka kanssa alkaa vähän tulla jo kiire. Motivaatio on jotenkin ihan nollassa, jotenkin ne omat hetket päivässä haluaisi käyttää jotenkin muuten kuin kouluhommia pakertaen. Pakko kyllä nyt viikonloppuna, kun mieskin on vapaalla, ottaa itseä niskasta kiinni sen asian kanssa!

2 kommenttia:

  1. Huh, kyllä te kaikki äidit ootte ihan supereita, vaikkei vielä ehtis leipomaan ja siivoamaan (viitaten edellisen postauksen loppuun)! Mun mielestä on tosi hyvä, että kirjotat vauva-arjesta rehellisesti. Moni varmasti ajattelee, että vauva-arki on ihanaa vaaleanpunaista -tai sinistä hattaraa, jossa vain ihastellaan sitä ihanaa kullannuppua ja ravataan kaupungilla, mammakavereiden kanssa kahvilla ja joka paikkaan joogasta mammajumppaan.

    Paljon tsemppiä ja jaksamista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! <3 Mun suurin syy kirjottaa on se, että haluan muistaa jälkeenpäin millasta tää vauva-aika oli, joten mitäpä sitä siis kaunistelemaan :D Ei sillä, joku toinenhan voi oikeasti nähdä tämän pelkkänä ihanana aikana, tässä blogissa näkyy vaan mun kokemus asiasta.. :)

      Poista