Parit raskauskuvat (pikku-Niket)

Eräs päivä selailin itselleni uusia lenkkareita netissä, mutta jotenkin kummasti eksyin vilkuilemaan myös lasten kenkiä. Eihän vauva moisia tarvitse vielä pitkään aikaan, mutta eikös syyksi riitä se, että onhan pienet kengät varmaan söpöintä vauvakamaa ikinä?! Mun oli pakko, siis ihan pakko, tilata nää prinsessa-Niket meille kotiin – vaikka sitten sisustuselementiksi. 

Pidettiin yksi päivä valokuvaustuokio ystävän kanssa ja pakkohan nää kengät oli ottaa mukaan kuvausrekvisiitaksi. Tässä pari otosta tännekin! 

 ♥

Raskausajan yläkroppatreeni

Nyt kun raskauden viimeinen kuukausi on käynnissä, on liikunnan motivaationa todellakin pelkkä tekemisen ilo ja jaksamisen lisääminen. Sillä ei ole mitään väliä, että painot ovat pienet tai niitä ei ole ollenkaan. Jos jotain liikettä ei pysty tekemään, vaikka se olisi vielä edellisenä päivänä tuntunut hyvältä, ei silläkään ole väliä. Päivät ovat erilaisia, ja jokainen treeni tehdään sen päivän fiiliksen mukaan. 

Tässä kohtaa ei varmasti ole mitään yleispätevää ohjetta tai sääntöä siitä, miten kannattaa liikkua tai mitä liikkeitä harjoittaa. Siksipä mä en kirjoita mun treeneistä sillä, että joku voisi "tehdä perässä" tai muutenkaan ajatuksena neuvoa ketään. Voin vain sanoa, että nämä liikkeet tuntuvat yhä omassa kehossa hyviltä ja näitä voi kokeilla jos haluaa. 

Lämmittely 

crosstrainerilla 30min

Lämmittely on pitkä, koska itse lihaskuntoon ei kulu paljon aikaa. Sykkeen pidän koko ajan matalana, noin 120-140 välissä. Tekeminen on koko ajan mukavaa, missään kohtaa ei tunnu oikeastaan varsinaista rasitusta tai hengästymistä. Loppua kohti vaan huomaa mukavan lämmön tunteen kropassa, joka ainakin itselleni tuo sen energisen fiiliksen. Olen ollut myös huomaavinani, että pienen hikoilun jälkeen kivut esimerkiksi selässä ovat vähäisemmät.

Sitten itse treeniohjelma:

1) Alatalja köydellä 3x12

2) Kulmasoutu taljassa yhdellä kädellä 3x10/käsi

3) Vipunostot eteen käsipainoilla 3x15

4a) Pystypunnerrus käsipainoilla istuen jumppapallon päällä 3x15

4b) Hauiskääntö  käsipainoilla istuen jumppapallon päällä 3x15

Alataljaa ajattelin tehdä niin kauan kun salilla käyn. Tuntuu ihanalta selässä ja lisäksi tietenkin vahvistaa koko selän lihaksistoa – musta tuntuu, että se on pelastanut mut suuremmilta selkäsäryiltä! Kulmasoutua voi myös tehdä käsipainoilla, tangolla sen sijaan en enää kyllä lähtisi koittamaan. Vipunostot eteen vahvistavat juuri niitä vauvan hyppyytys-lihaksia, joten senkin tekemisestä raskausaikana lienee hyötyä ;) Loppuun on kiva vähän istuskella jumppapallolla (treenaa samalla mm. keskivartalon syviä lihaksia) ja tehdä supersettinä elikkä peräkkäin sekä pystypunnerrus että hauiskääntö kevyillä käsipainoilla.

Tein tän treenin noin viikko sitten viimeksi, huomenna ajattelin taas mennä jotain hyvin samantapaista koittamaan. Saa nähdä vieläkö jaksaa! 

Rv 36+0 neuvola

Siis enkö just alotellut tätä blogia ja kirjoittanut postauksen edellisestä neuvolakäynnistä?! Vaikka tavallaan olo tuntuu jo tosi kärsimättömältä, samaan aikaan raskausaika kyllä etenee kyllä ihan hirmu kovaa vauhtia! (toisin kuin minä :D) 

Eilen oli sekä terveydenhoitaja- että lääkärineuvola. Kuten viimeksikin, kaikki näytti olevan vauvalla varsin hyvin. Kerroin aikaisemmin erään toisen lääkärin "pelotelleen" mua isolla vauvalla, mutta tämä lääkäri kyllä vakuutti hänen olevan ihan normaalikokoinen. Käynnin tarkoituksena oli muun muassa arvioida synnytystapaa, ja tämä lääkäri päätyi epäröimättä alatiesynnytykseen, vaikka siitä jossain vaiheessa muka jotain epäilystä oli. Hyvin kuulemma on vauvalla tilaa tulla ja mukavasti oli nyt jo pää laskeutunutkin. Kyllä helpotti kuulla nää kaikki asiat!

Paino: 73,9kg (ed. kerralla 72,8kg) yhteensä + 10,6kg

Verenpaine: 131/76 (116/68)

Hemoglobiini: 101 (107)

Sf-mitta 31cm (30,5cm)

Sikiöllä raivotarjonta2 ja syke 140

Edellisen neuvolapostauksen tapaan tässä näitä mittauksia! Kaikki oli muuten hyvin, mutta hemoglobiini oli jatkanut laskusuuntaisena rautalisästä huolimatta. En ole ihan maksimiannosta sitä lisää syönyt, sillä luulin pienemmänkin määrän auttavan, mutta täytynee näköjään ottaa kovemmat konstit käyttöön. Mitään huolta vauvalle tuosta ei sinänsä ole, mutta voisi omaa jaksamista auttaa, jos saisin hemoglobiinin pikkaisen korkeampiin lukemiin. 

Vielä on varattuna neuvolakäynti parin viikon päähän sekä sitten lasketun ajan päivälle. Mulla on kyllä olut ihan huippu mukava terveydenhoitaja tuolla, ja vain ensi kerralla on hänen kesälomansa takia joku muu paikalla. Oon niin kiitollinen, sillä onhan noita kauhutarinoita alati vaihtuvista tai muuten vain epämiellyttävistä terkkareista olemassa ihan joka lähtöön.

Kuntosalijäsenyyden hankkiminen raskausaikana

Vihdoin sain eilen aikaiseksi tallustettua tuon alle puolen kilometrin mittaisen matkan lähimmälle GoGo-kuntosalille. Ajatuksenani oli, että otan 20 päivän jäsenyyden sinne näin alkuun, mutta ylläri poistuin paikalta kuitenkin ihan kokoaikaisena jäsenenä. Olen vielä toistaiseksi aika varma siitä, että päätös oli taloudellisesti looginen, enkä mennyt vain hyvän työntekijän myyntiansaan..

Kuitenkin, ideana on nyt siis treenailla tämän viimeisen raskauskuukauden aikana niin pitkälle kuin vointi vain sallii, sen jälkeen pistää jäsenyys jäähylle ja aloitella sitten uudestaan, kun kroppa on palautunut synnytyksestä. Tiedostan sen, että periaatteessa en kuntosalia mihinkään tarvitsisi vielä pitkään aikaan: varmasti ihan kevyt kotijumppailu ja kävely ovat niitä asioita, joilla liikuntaa tulen aloittelemaan synnytyksen jälkeen. Mä kuitenkin olen treenaajana sellainen, että tarvitsen sen erillisen paikan, jossa tehdä treeni! Kotona on helppo viivytellä aloittamista ja muutenkin motivaatiota on vaikeampi löytää. Pidän siitä, että saan kotona tehdä kotijuttuja, ja treenijuttuja sitten muualla.

Eilen pääsin siis onnesta soikeana taas tekemään kuntosalitreenin, tietenkin mahan kokoon sopivalla tyylillä ja temmolla. Lämmittelin crosstrainerilla, joka tuntui yllättäen paljon mukavammalta laitteelta kuin kuntopyörä vaikkapa 10 viikkoa sitten. Yläkroppaa treenasin muutaman kilon käsipainoilla ja alakroppaan riitti varsin hyvin oma kehonpaino. Lopussa vielä tein pikaiset venyttelyt (huom esim. tätä en ikinä, siis ikinä, olisi tehnyt kotioloissa :D). Oli niin kivaa ja hyvältä tuntui!

Liikunta on raskausaikana mulle ollut sellainen juttu, jonka kautta oon hakenut jaksamista ja hyvää oloa. Vaikka välillä turhauttaakin se, ettei millään kykene tekemään läheskään kaikkea mitä haluaisi, jäädään silti mielialamittarissa joka treenin jälkeen plussan puolelle. Sinänsä on myös aika rentouttavaa, kun ei tarvitse treenata mitenkään äärirajoilla tai epämukavuusalueella. Oon sitä vastoin ollut todella lempeä itselleni koko raskausajan: mitään ei ole "pakko" tehdä eikä treenejä todellakaan tarvitse suorittaa. Jos kesken treenin tekee mieli pysähtyä kuuntelemaan hyvää musiikkia, se on ihan ok. Samoin on ok vaihtaa kuntopyörän polkemisesta käsitreenin pariin jne. Kunhan jää hyvä mieli!

Onhan tää aika yksinäistä

Nimittäin odottaminen. Aamulla herään vähän sen jälkeen kun poikaystävä on lähtenyt töihin. Teen kotitöitä, käyn kävelyllä ja selailen blogeja tai facebookkia kännykällä. Siivoilen vähän vauvan huonetta ja päätän järjestää hyllykön uuteen järjestykseen. Unohdun sohvalle tuijottelemaan mahaa ja vauvan liikehtimistä. 

Iltapäivällä poikaystävä tulee kotiin. Käydään ehkä yhdessä kaupassa ja jutellaan päivän kuulumisia: sellaista arkista touhuamista. Illalla hän lähtee luultavammin omiin harrastuksiinsa. Lähes kaikki kaverini tekevät vuorotyötä, ja yhteisiä treffejä on mahdoton sopia hirveän tiiviisti. Illalla tekisi kyllä mieli lähteä käymään jossain, mutta siinä kohtaa päivää kroppa esittää vastalauseita kaikkea muuta paitsi kylkisennossa makaamista kohtaan. Lasken sängyssä maatessani, montako päivää laskettuun aikaan vielä on.

Kaikkien muiden elämä tuntuu olevan kauhean kiireistä ja tekemisen täyteistä, kun taas omaa päivääni rytmittä lähinnä pyykkitupavuoro. Mieskin kuvaili yksi päivä mun elämää tosi hohdokkaasti: aamulla puen päivävaatteet, sitten siivoan ja illalla vaihdan yöpaidan ennen nukkumaanmenoa. Siltä mun päivät oikeasti välillä tuntuukin! 

Tottakai ymmärrän, että enhän mä edes jaksaisi koko päivää pyöriä kaupungilla tai rynniä harrastuksesta toiseen. Ja olen toki myös iloinen siitä, että jaksan sentään touhuta, eikä päivät kulu sohvalla maatessa. Välillä vaan tuntuu, että odotan yksin. Kun ei ole niin kiire koko ajan, vauva-ajatukset kerkiävät pyörimään päässä jatkuvalla syötöllä. Eikä niitä yksin ollessa voi oikein kenenkään kanssa jakaakaan. 

En ole täällä blogissa maininnut, mutta meille tulee ennen tätä varsinaista vauvaa toinen pieni vauveli asumaan – haemme nimittäin sunnuntaina kotiimme pienen koiranpennun! Pidän itse ajatusta hieman hulluna, mutta toisaalta en malttaisi odottaa, että saan itselleni tänne kaverin jo nyt. Lisäksi mieltäni rauhoittaa se, että apukäsiä ja hoitopaikkoja on tarjolla runsain mitoin siltä varalta, että vauvan ja koiran hoito yhdessä osoittautuukin liian raskaaksi. 

Jännä ajatus, että tällä hetkellä tunnen oloni yksinäisemmäksi kuin ehkä koskaan, mutta ihan pian olen kahden pienen elämänalun luona ja tavoitettavissa lähes koko ajan. Luonnollisesti jännitän sitä vastuuta, mutta samaan aikaan meinaan haljeta onnellisuudesta. Odottavan ajasta on todellakin mun kohdalla tullut nyt pitkä, mutta onneksi palkinto on kaiken sen arvoinen ♥

Raskauskuulumisia

Viime päivät on kuluneet taas ihan hirmuisen nopeasti. Raskauden kanssa tuntuu, että jumittaisin paikallaan. Olo on ollut ihan samanlainen jo jonkin aikaa ja kaikkiin vaivoihin alkaa oikeastaan tottua. Mun on tosin helppo puhua, koska oon onneksi ainakin tähän asti selvinnyt tosi vähillä kolotuksilla. Oonkin kauhuissani lueskellut Facebookin vauvaryhmiä ja kaikkia mahdollisia ongelmia, mitä mulla voisi olla. Lisäksi oon kauhuissani siitä, että näillä viikoilla alkaa jo oikeasti syntyä lapsia ja se on ihan ok!

Jossain raskauspäissäni latasin kännykkäänkin sovelluksen, jossa on laskuri laskettuun aikaan. Eilen mokoma käski mun myös hemmotella itseäni, ja tänään onkin onneksi kampaaja-aika varattuna. Hiusten värjäämisestä raskausaikana kuulee monia mielipiteitä, mutta omani on jälleen kerran se maalaisjärjen käyttö. En vaan jaksa uskoa, että normaalista hiustenvärjäilystä voisi olla sen suurempia haittoja tässä muutenkin kemikaalientäyteisessä maailmassa. Tottakai vähemmän on aina parempi, mutta itse ainakin stressaan tätä kauheaa tyvikasvua jo sen verran, että luulisi sen olevan haitallisempaa :D

Jänniä juttuja tapahtuu myös ihan kotihommien saralla. Yhtäkkiä pyykinpesusta, yllättäen juuri vauvan vaatteiden pesusta, on tullut joku pyhä toimitus, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Meillä hajosi pesukone joku aika sitten, joten pesutuvan varaileminen on aina oma hommansa. Lisäksi pakotin poikaystävän kaivamaan silityskamppeet varastosta. Oon nyt seitsemän vuotta asunut omillani, enkä kertaakaan ole silittänyt yhtään mitään. Eilen kuitenkin pyykinpesun jälkeen into piukeena silittelin jopa harsoja.. Mihinköhän tää homma vielä eskaloituu? 

Liikuntani raskausaikana

Tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin marraskuun loppupuolella. Täytyy myöntää, että en kyllä muista yhtään, mitä mahdoin puuhailla sen loppuvuoden (muuta kuin panikoida ja miettiä, koska ja kelle voisi raskaudesta kertoa). Eli siis liikuntapuolesta mulla ei ole mitään muistikuvaa. Voin kyllä melko pahoin noiden viikkojen aikana, joten epäilen, etten hirveästi silloin pystynyt urheilemaan.

Sen verran kuitenkin muistan, että tammikuusta huhtikuuhun sen sijaan jaksoin urheilla säännöllisesti ja monipuolisesti, eli siis about raskausviikot 12–28. Pahoinvointi loppui melkolailla seinään tuon maagisen 12 viikon jälkeen. Pyrin noihin aikoihin käymään 2–3 kertaa viikossa kuntosalilla sekä lisäksi säännöllisen epäsäännöllisesti uimahallissa ja kävelyllä. Kun ei ollut liukasta, ajoin myös pyörällä esimerkiksi juuri salimatkat, josta tuli hyötyliikuntaa.

Harrastin ennen raskautta crosstrainingia, jossa treenataan melko kovalla intensiteetillä ja raskailla painoilla. Alkuraskauden jälkeen nuo tunnit eivät enää tuntuneet hyviltä, joten jätin ne kokonaan pois. Salia olen aiemmin harrastanut hyvinkin aktiivisesti, joten sen uudelleen aloitus oli melko kivutonta. Painot putosivat viikkojen kasvaessa ja vaikka se vähän turhauttikin, sain liikunnasta silti paljon iloa ja jaksamista. Liikkeistä jätin ensimmäisenä pois raskaat kyykyt ja maastavedot, myöhemmin muita liikkeitä sitten sitä mukaan, kun ne alkoivat tuntua ikäviltä.

Nyt oikeastaan 30 raskausviikon jälkeen en ole salilla käynyt, ja viime viikolla irtisanoinkin jäsenyyteni. Syynä tähän on ihan oma vointi ja jaksaminen. Kovin moni liike alkoi tuntua pahalta ja harjoitussupistuksia tuli jo pelkästä punttien nostelun ajattelustakin. Kerran pyöräilin täältä uudesta kodista salille ja takasin, enkä todellakaan olisi sen puolentoista tunnin lisäksi jaksanut tehdä yhtään minkäänlaista treeniä. Myös kasvanut salimatka siis vaikutti siihen, että tuon jäsenyyden irtisanoin.

Tulin tosiaan kipeeksi heti muuttohärdellin rauhoituttua, joten liikunnat ovat olleet nyt pelkkää kävelyä, siivoilua ym. hyötyliikuntaa. Ihan tuossa lähellä on GoGo, johon aion ottaa myöhemmin synnytyksestä palauduttuani jäsenyyden. Harkinnassa on myös, että ottaisin sinne lähipäivinä 20 päivän jäsenyyden (joku kampanja moisesta meneillään), jospa jaksaisin vielä tässä vaiheessa edes jotain tehdä :D Oon myös ajatellut youtubettaa flunssasta parannuttuani jotain raskausajan jumppavideoita, luulisi sellaisia löytyvän. Jos on jotain vinkkejä moisista niin saa ehdotella!

Raskausviikko 34+0

Oon koko raskauden aina odottanut uutta viikkoa ihan innoissani: jotenkin ne on niin konkreettisia välietappeja, jotka kertovat, että koko ajan mennään eteenpäin ja ollaan lähempänä synnytystä. Mulla on kivasti vielä sattunut maanantaille tuo raskausviikonkin vaihtuminen! Viikot 20–30 menivät tosi nopeasti, ja olinkin varma, että nämä viimeiset 10 viikkoa alkaisivat jo tuntua tosi pitkiltä. Väärinpä luulin! Ainakin kolme viimeistä viikkoa ovat taas hurahtaneet ihan hirveätä vauhtia, hyvä kun itse perässä pysyy.

Tällä hetkellä on vähän vaikea kuvailla omaa oloa ja jaksamista, kun nyt viikon on flunssa painanut päälle. Fyysisiä merkkejä viikkojen lisääntymisestä ovat ainakin hengästyminen pienestäkin rehkinnästä, samoin kuin kohdun kovettuminen paljon entistä nopeammin. Väsynyt en oikeastaan ole, mutta selkäkipujen takia on pakko lepäillä kyljellään aina välillä. Psyykkisesti tässä viikon aikana ajatukset ovat ihan selkeästi kääntyneet johonkin vauvamoodiin, eikä mene kyllä hetkeäkään, etten pienokaista ajattelisi. Yöunet ovat myös olleet nyt jatkuvasti katkonaisia, ja silloinkos ajatukset vasta laukkaavat itse synnytyksestä aina sopiviin kotiinlähtövaatteisiin.

Tavaroiden hankinta jatkuu edelleen ja tarkoitus olisi tällä viikolla alkaa pestä pieniä vaatteita valmiiksi odottamaan. Mullahan olisi tässä samaan aikaan projektina myös opinnäytetyön tekoa, joka kieltämättä tuntuu hirveän toissijaiselta. Pakkohan sitä olisi kuitenkin tehdä – vielä kun vaan keksisi sellaisen asennon, jossa tietokoneen näpyttely ei tuottaisi järkyttävää tuskaa heti sen vartin jälkeen.. 

Mitä vauvalla on ja mitä vielä puuttuu?

Käytiin pari päivää sitten ihan Tokmannilla ihmettelemässä, että mitäs peruskampetta se vauva nyt tarvitsee. Itse olin aivan ulapalla, poikaystävän äiti oli onneksi mukana ja lappoi koriin jos jonkinlaista tavaraa. Päätin kerätäkin netin avustuksella jotain listaa siitä, mitä ihmiset nyt yleensä hankkii vauvaa varten. Listasta poistin joitakin turhia juttuja, joita en itse henkilökohtaisesti kokenut mitenkään tarpeelliseksi, ja osan jätin kysymysmerkillä vielä hautumaan. Isolla rastilla on ne tavarat, mitkä meillä on jo konkreettisesti ja pienellä rastilla taas ne, jotka on vain hakematta kotiin tuttavilta.

Suurin osa tavaroista ollaan tosiaan saatu tai saamassa, ja tottakai äitiyspakkauksen mukana tuli myös paljon tarpeellista. Mua jotenkin helpotti tää listan teko tosi paljon, koska ensinnäkin luulin, että meiltä puuttuu vaikka mitä. Toisin osoittautui, ihan hyvinhän meillä on kaikkea! Tähän postaukseen ajattelin ihan itseäni varten jatkossa päivitellä ostettuja juttuja. Toivottavasti en nyt jättänyt jotain tosi oleellista listaamatta :D

[x] Pinnasänky

[x] Patja

[x] Petauspatja

[X] Peitto

[X] Petivaatteet , lakana , pussilakana
[X] Viltti , tai useampi
[X] Imetystyyny

[X] Tuttipulloja, ainakin pari

[  ] Tuttipullojen sterilisointilaite (ja -lämmitin) 

[?] Tuttipullon imuosia pari-kolme erilaista → ostetaan jos tarvii

[X] Tutteja

[X] Hoitopöytä, hoitoalusta

[X] Vaunut tai yhdistelmärattaat

[X] Turvakaukalo

[X] Lämpöpussi

[X] Vaatetta 50-62 cm

[X] Ohuet lapaset vastasyntyneen käsiin

[X] Vauvan myssy 

[X] Toppahaalari, töppöset ja rukkaset

[X] Hajustamatonta pyykinpesuainetta

[X ] Kylpyamme

[  ] Kylpytuki

[X] Kylpyöljy

[X] Kylpylämpömittari

[X] Kylpytakki tai huppupyyhe

[X] Kynsisakset

[X] Pehmeä hiusharja

[X] Pyllypyyhkeitä ja pyyhkeitä 

[X] Puhdistuslappuja /-liinoja 

[X] Vanupuikkoja, -lappuja

[  ] Itkuhälytin

[X] Talkkia

[X] Perusvoidetta vauvan ihonhoitoon
[  ] Vaippaihottumavoide

[X] Vauvan ihonhoitotarvikkeita 

[X] Vaippoja

[X] Säilytyskori vaipoille/ vauvan hoitotarvikkeille
[  ] Vaipparoskis

[X] Harsoja 

[X]  Kuolahuivi 

[  ] Suolatippoja 

[X] "Nenäimuri" (NenäFrida)

[  ] D-vitamiinitipat

[?] Rela-maitohappobakteeritipat → haetaan varmaan sitten tarvittaessa

[  ] Bepanthen-voidetta apteekista (ärtyneeseen pyllyyn, ihottumaan, kuiviin läiskiin)

[  ] Vauvan särkylääkettä (esim Burana tai Panadol)

[X] Kuumemittari (tavallinen, digitaalinen tai korvamittari)
[  ] Pieniä laastareita

[X] Sitteri

[?] Koliikkikeinu → kuulemma tosi hyvä, mutta hankitaan vasta jos vauva sitä oikeasti tarvitsee

[x] Leikkimatto

[X] Ensileluja  ja puruleluja

[X ] Vauvakirja

[  ] Albumi vauvakuville  

[X] Kantoreppu

[?] Kantoliina → liekö tarpeellinen jos reppu on jo?

[  ] Äidinmaidonkorviketta varalle 

Lista tehty lähinnä näiden sivustojen mukaan:
http://www.vauva.fi/artikkeli/vauva_ja_taapero/mita_tarvikkeita_vauva_tarvitseehttp://www.pikkuvanilja.fi/mita-vauva-tarvitsee-i-57.html

Rv 33+3 neuvola

Eilen oli tosiaan neuvolakäynti. Oli ihana kuulla, että kaikki on vauvalla mahassa hyvin. Lisäksi kun juteltiin vauvan koosta, helpotti kuulla, että vauva kyllä tuntuu olevan ns. hyvänkokoinen, muttei nyt mikään poikkeuksellisen megaiso. Ensi kerralla onkin sitten lääkärinkäynti, jossa tuota kokoasiaa vielä katsellaan.

Paino: 72,8kg (ed. kerralla rv 30 71,6kg) yhteensä + 9,5kg

Verenpaine: 116/68 (127/70)

Hemoglobiini: 107

Sf-mitta 30,5cm (28cm)

Sikiöllä raivotarjonta2 ja syke 133

Siinä vissiin ne tärkeimmät mittaukset! Oon jotenkin ihmeissäni, ettei mun paino ole noussut tuon enempää, sillä kun vertaa nykyistä aktiivisuutta ja ruokavalio entiseen, niin onhan tässä aika iso muutos. Ennen raskautta harrastin rankkaa urheilua säännöllisesti ja söin terveellisesti. Nyt luonnollisesti liikunta on alusta asti ollut lähinnä ylläpitävää ja viime aikoina oikeastaan vain arkiaktiivisuutta. Ruokavalio nyt on ihan ok, mutta kyllä sitä useemmin on tullut ulkona syötyä kuin ennen. Ja vielä oon lähes joka kerta tilannut jotain kera ranskalaisten, koska ranskishimo :D

Hemoglobiini mulla oli vähän alhainen, joten siihen täytyi käydä ostamassa rautalisä. Tuota Maltoferin tippaa terkka kehui ehdottomasti parhaaksi! Edelliseen postaukseen viitaten, saanpa taas yhden hyvän syyn sille, että on ihan ok jos vähän väsyttää. Mun on nimittäin välillä vähän vaikea myöntää sitä, ja helposti ajattelen itseni vain laiskaksi sohvalla maatessani.. Eilen nukuinkin sitten hyvällä omallatunnolla kunnon päikkärit!

Valvomista ja liikkeiden ihmettelyä

Mitä tulee kun yhdistää raskaana olon, helteen ja flunssan? No ainakin maailman ärsyttävimmät ja turhauttavimmat yöt! Tosiaan viime päivät oon lähinnä maannut sängyssä valveilla, välillä myös sohvalla, jossa oonkin varmaan nukkunut keskimääräisesti enemmän. Nenä on ihan tukossa ja hengittäminen vaikeaa, vaikka pään alle kasaisi miljoona tyynyä. Yleensä oon flunssassa turvautunut nenäsuihkeeseen, mutta nyt oon yrittänyt pärjätä ilman. Tosin mitä nyt asiaa selvittelin, niin ilmeisesti niitä nyt kuitenkin voi käyttää raskaana, vaikka apteekissa eivät uskallakaan moista luvata. Elän kyllä toiveessa, että tää tauti nyt tästä parin päivän sisään helpottaisi.

Oon lueskellut ja kuullut tutuilta, että vähitellen nyt 33 viikolla pitäisi sikiön liikkeet vähentyä kun tilakin kohdussa pienenee. Vaikka ultratädin mukaan tämän yksilön pitäisi olla kunnon mötkäle, niin mun mielestä liikkeet kyllä tuntuu vaan enemmän määrän pysyessä ennallaan. Ja tottakai yöt on vauvan mielestä ihan parasta aikaa treenata kamppailulajeja tai joogata itseään mitä eriskummallisemmilta tuntuviin asentoihin. Näitä liikkeitä oonkin sitten ihmetellyt yöt läpeensä, ainakin on ollut jotain tekemistä valvoskellessa!

Huomenna on aikasin aamusta neuvolakäynti, saa nähdä kuinka aaveen näköisenä saan sinne itseni raahattua. En ole vielä viitsinyt vaihtaa käyntejä muuton jälkeen lähineuvolaan, joten edessä on myös varmasti ratkiriemukas hikinen bussimatka. Onneksi itse neuvolakäynnit on aina tosi kivoja, eiköhän reissusta siis selvitä!